Valitettavasti pelini valokuva-albumista on kadonnut suuri osa alkuperäisen toisen osan kuvista, mukanaan ensimmäisen lapsen vauva- ja syntymäkuvat. Pahoittelen tätä, yritän olla tarkempi tästä lähtien.

Jottette vallan tippuisi kärryiltä, kerron mitä tapahtui siltä ajalta jolta kuvat katosivat;

Denyahin raskaus eteni hyvin, joskin mitä hän nyt nukahteli minne sattui ja söi välillä mitä eteen vain sattui. Kuitenkin eräänä lopputalven iltana, lunta pyryttäen rankasti, maailmaan syntyi onnellisesti Ezellin suvu ensimmäinen lapsi, ruskeaverinen sinisilmäinen tyttölapsi Eva. Eva oli helppo vauva, mitä hän oli vielä taaperonakin.

Tästä eteenpäin on kuvia (anteeksi kamala kuvalaatu, en ymmärrä miten niistä tuli noin rakeisia...):



Eva tykästyi enemmän puuroon kuin maitoon taapero-iässä, mitä hänen vanhempansa ihmettelivät. Syöttötuolissa hän istui kiltisti.



Leo hoiti enemmän vanhemman hommia, eli opetti muunmuassa Evaa puhumaan. Evan ensimmäinen sana olikin "Isä".



Leo opetti Evan myös kävelemään. Eva oli kyllä aika hidas oppimaan tämän taidon, joka piti opettaa pihalla koska sisällä ei ollut tilaa.



Vanhemmuus rasitti Leoa rankasti, ja hän päätyi käyttämään tätä laitetta, jonka hän huomasi tuovan paremman olon.



Lopulta Eva oppi Leon avustuksella vessassa käymisen taidonkin.



Heti tämän jälkeen Denyah tunsi jonkin pompahtavan vatsassaan. "Olenkohan taas raskaana?" hän ajatteli.



...ja vatsa pompahti taas. Tämä taitaakin olla jo selvää, Denyah on raskaana.



Denyahin raskauden myötä hän päätti alkaa syömään terveellisemmin Leon kannustuksella. Kuten kuvasta näette, Denyah syö vihanneskeittoa ja Leo salaattia.



Olikin jo Evan aika kasvaa lapseksi. Hänestä tuli ihan nätti, mitä nyt kyömynenä...



Eva päätti muuttaa hiustyyliään hieman erilaiseksi. Tyttö itsekkin taisi pitää siitä, ainakin hän hymyili peilikuvalleen. Tästä kuvasta näettekin Evan sivuprofiilin (toivottavasti se ei ole noin kaamea enää teini-ikäisenä)



Pian koittikin jo synnytyksen aika. Leo oli töissään opettajan apulaisena joten hän ei päässyt auttamaan Denyahia synnytyksessä.



Näin Denyah sai jälleen ruskeahiuksisen, sinisilmäisen tytön joka ristittiin Elyoniksi. Kuten näette, Leo palasi juuri töistä paraikaa katsomaan uutta tytärtään.



Leo vaihtoi hiustyyliään takaisiin ruskeaan. Huomatkaa ilme (:



Seuraavana päivänä olikin jo Evan ensimmäinen koulupäivä. Ilmeestä päätellen ei tyttö tainnut tietää mitä odottaa...



Evan ollessa koulussa Leo hoiti jälleen isän tehtäviään. Huomatkaa kaameat uimarenkaat hänen vyötäröllään... On tainnut kuntoilu vähän jäädä.



Tultuaan koulusta kotiin Eva patistikin isänsä kuntoilun iloihin.



Ja pian olikin jo Elyonin syntymäpäivien aika. Yrh, inhoan noita hiuksia :P Muuten tuli kyllä ihan... nätti. Nenä on onneksi Denyahin, mutta kasvonpiirteen aika pyöreät.



Tältä Elyon näytti pienen muodonmuutoksen jälkeen.



Ihmettelette varmaan, miksei Denyahia ole vielä oikein näkynyt tässä osassa. Siihen on omat syynsä, jotka selviävät myöhemmin tässä osassa. Mutta siis, tällä kertaa Denyah päätti hoitaa opettamisen. Elyonin ensimmäinen sana oli "Tuttipullo", jonka hän oppi sanomaan mahtimaidon suosiollisella avustuksella.



Kävelemisenkin taito opittiin samaisena päivänä. "Sinä opit kyllä paljon nopeammin kuin Eva", Denyah totesi.



Laitettuaan Elyonin nukkumaan Denyah kävi äreän keskustelun Leon kanssa. "Miksi sinä et tee enään yhtikäs mitään? Laiskottelet vain kaikki päivät kun minä saan raataa! Jollet kohta tuo tähän perheeseen jotakin hyötyäkin, niin saat lähteä!" hän korotti ääntään. "Mutta Den, minähän käyn töissä. Ja huolehdinhan minäkin Evasta kun hän oli pienempi. Mutta jollei se kelpaa, niin minä en ole se joka lähtee!" Eva kauhistui kuullessaan ennen niin sopuisien vanhempiensa riitelevän, ja päätti hiipiä ulos pois riidasta.



Palattuaan pihalta Eva huomasi, että riita ei ollutkaan laantunut, päinvastoin. "Isä, miksi..." "Hiljaa, Eva! Yritän puhua äidillesi!" Palatessaan huoneeseen Eva mumisi hiljaa "Tuo ei kyllä puhumiselta kuulosta, huutamiselta enemmänkin".



Seuraavana aamuna he olivat sopineet jo riitansa osittain.



Mutta ehkä kaikkea ei ollutkaan vielä sovittu. "Leo, kuuntele! Lopeta tuo typerä meditointisi ja kuuntele mitä minulla on sanottavana!" Denyah huudahti. "Ammm..." Leo mumisi.



Samaan aikaan Eva hoiteli puutarhaa iloisin mielin tietämättä mitä toisella puolella pihaa tapahtui.



Denyah lähti sisälle huolehtimaan Elyonista ja Leo huomasi yllätyksekseen osaavansa siirtyä ajatuksen voimalla paikasta toiseen.



Hän päätti yllättää naisväen ja siirsi itsensä kylpyhuoneeseen. "Ammm..." "Äiti, mitä itä tekee?" Elyon kyseli yllättyneenä äidiltään. "Meditoi, ja näköjään säikyttelee meitä" Denyah vastasi hymyillen.



"Minäkin haluan medidoida!" Elyon totesi.



Kuinka ollakkaan, pian olikin jo Elyonin aika kasvaa lapseksi. "Oi, aika rientää niin nopeasti..." Leo herkisteli kakun ääressä.



"No niin, Elyon!" Denyah sanoi hätistettyään Leon kauemmaksi kynttilöistä. "Toivo jotakin, olet jo melkein neljä vuotta!"



Koko perhe siirtyi kauemmaksi kannustamaan Elyonia. "Ooh!" Elyon henkäisi.




Elyonista kasvoi aika mielenkiintoisen näköinen tyttö (: Pyöreät kasvot edelleen, ja Leon silmät ja kulmat. No, hyvä nenä sentään edelleen... Elyonista ei kyllä taida tulla perijää, tympeä katse nimittäin.


Siinä oli tämä osa, pahoittelen vielä kuvien laatua ja tarinan kökköisyyttä loppuosassa. Kuten taisin ensimmäisen osan kommenteissa sanoa, jatkan tätä legacya varmaankin vain viidenteen sukupolveen asti.