Pelini on hidastunut todella paljon, ja kestää ikuisuus että saan otettua kuvia seuraaviin osiin. Peli jummaa , kamera ei liiku... Uudelleenasennan pelin varmaan lähiaikoina, enkä tiedä säästänkö Ezellit vai en.

Kiinnostukseni tähän lc:hen on vähän lopahtanut, kuin myös pelaamiseen yleensä. Aloittelen uutta tarinaa parhaillaan ja ajattelin pitää tauon Ezellin perheellä pelaamisesta. Jatkoa tulee kyllä vielä kesän aikana, mutta tällä tiedolla kesäkuun lopussa tai heinäkuun aikana. Olen myös luultavimmin poissa ajalta 9.-22. heinäkuuta joten en pääse silloin tarinaa jatkamaan.

Valitettavasti pelini valokuva-albumista on kadonnut suuri osa alkuperäisen toisen osan kuvista, mukanaan ensimmäisen lapsen vauva- ja syntymäkuvat. Pahoittelen tätä, yritän olla tarkempi tästä lähtien.

Jottette vallan tippuisi kärryiltä, kerron mitä tapahtui siltä ajalta jolta kuvat katosivat;

Denyahin raskaus eteni hyvin, joskin mitä hän nyt nukahteli minne sattui ja söi välillä mitä eteen vain sattui. Kuitenkin eräänä lopputalven iltana, lunta pyryttäen rankasti, maailmaan syntyi onnellisesti Ezellin suvu ensimmäinen lapsi, ruskeaverinen sinisilmäinen tyttölapsi Eva. Eva oli helppo vauva, mitä hän oli vielä taaperonakin.

Tästä eteenpäin on kuvia (anteeksi kamala kuvalaatu, en ymmärrä miten niistä tuli noin rakeisia...):



Eva tykästyi enemmän puuroon kuin maitoon taapero-iässä, mitä hänen vanhempansa ihmettelivät. Syöttötuolissa hän istui kiltisti.



Leo hoiti enemmän vanhemman hommia, eli opetti muunmuassa Evaa puhumaan. Evan ensimmäinen sana olikin "Isä".



Leo opetti Evan myös kävelemään. Eva oli kyllä aika hidas oppimaan tämän taidon, joka piti opettaa pihalla koska sisällä ei ollut tilaa.



Vanhemmuus rasitti Leoa rankasti, ja hän päätyi käyttämään tätä laitetta, jonka hän huomasi tuovan paremman olon.



Lopulta Eva oppi Leon avustuksella vessassa käymisen taidonkin.



Heti tämän jälkeen Denyah tunsi jonkin pompahtavan vatsassaan. "Olenkohan taas raskaana?" hän ajatteli.



...ja vatsa pompahti taas. Tämä taitaakin olla jo selvää, Denyah on raskaana.



Denyahin raskauden myötä hän päätti alkaa syömään terveellisemmin Leon kannustuksella. Kuten kuvasta näette, Denyah syö vihanneskeittoa ja Leo salaattia.



Olikin jo Evan aika kasvaa lapseksi. Hänestä tuli ihan nätti, mitä nyt kyömynenä...



Eva päätti muuttaa hiustyyliään hieman erilaiseksi. Tyttö itsekkin taisi pitää siitä, ainakin hän hymyili peilikuvalleen. Tästä kuvasta näettekin Evan sivuprofiilin (toivottavasti se ei ole noin kaamea enää teini-ikäisenä)



Pian koittikin jo synnytyksen aika. Leo oli töissään opettajan apulaisena joten hän ei päässyt auttamaan Denyahia synnytyksessä.



Näin Denyah sai jälleen ruskeahiuksisen, sinisilmäisen tytön joka ristittiin Elyoniksi. Kuten näette, Leo palasi juuri töistä paraikaa katsomaan uutta tytärtään.



Leo vaihtoi hiustyyliään takaisiin ruskeaan. Huomatkaa ilme (:



Seuraavana päivänä olikin jo Evan ensimmäinen koulupäivä. Ilmeestä päätellen ei tyttö tainnut tietää mitä odottaa...



Evan ollessa koulussa Leo hoiti jälleen isän tehtäviään. Huomatkaa kaameat uimarenkaat hänen vyötäröllään... On tainnut kuntoilu vähän jäädä.



Tultuaan koulusta kotiin Eva patistikin isänsä kuntoilun iloihin.



Ja pian olikin jo Elyonin syntymäpäivien aika. Yrh, inhoan noita hiuksia :P Muuten tuli kyllä ihan... nätti. Nenä on onneksi Denyahin, mutta kasvonpiirteen aika pyöreät.



Tältä Elyon näytti pienen muodonmuutoksen jälkeen.



Ihmettelette varmaan, miksei Denyahia ole vielä oikein näkynyt tässä osassa. Siihen on omat syynsä, jotka selviävät myöhemmin tässä osassa. Mutta siis, tällä kertaa Denyah päätti hoitaa opettamisen. Elyonin ensimmäinen sana oli "Tuttipullo", jonka hän oppi sanomaan mahtimaidon suosiollisella avustuksella.



Kävelemisenkin taito opittiin samaisena päivänä. "Sinä opit kyllä paljon nopeammin kuin Eva", Denyah totesi.



Laitettuaan Elyonin nukkumaan Denyah kävi äreän keskustelun Leon kanssa. "Miksi sinä et tee enään yhtikäs mitään? Laiskottelet vain kaikki päivät kun minä saan raataa! Jollet kohta tuo tähän perheeseen jotakin hyötyäkin, niin saat lähteä!" hän korotti ääntään. "Mutta Den, minähän käyn töissä. Ja huolehdinhan minäkin Evasta kun hän oli pienempi. Mutta jollei se kelpaa, niin minä en ole se joka lähtee!" Eva kauhistui kuullessaan ennen niin sopuisien vanhempiensa riitelevän, ja päätti hiipiä ulos pois riidasta.



Palattuaan pihalta Eva huomasi, että riita ei ollutkaan laantunut, päinvastoin. "Isä, miksi..." "Hiljaa, Eva! Yritän puhua äidillesi!" Palatessaan huoneeseen Eva mumisi hiljaa "Tuo ei kyllä puhumiselta kuulosta, huutamiselta enemmänkin".



Seuraavana aamuna he olivat sopineet jo riitansa osittain.



Mutta ehkä kaikkea ei ollutkaan vielä sovittu. "Leo, kuuntele! Lopeta tuo typerä meditointisi ja kuuntele mitä minulla on sanottavana!" Denyah huudahti. "Ammm..." Leo mumisi.



Samaan aikaan Eva hoiteli puutarhaa iloisin mielin tietämättä mitä toisella puolella pihaa tapahtui.



Denyah lähti sisälle huolehtimaan Elyonista ja Leo huomasi yllätyksekseen osaavansa siirtyä ajatuksen voimalla paikasta toiseen.



Hän päätti yllättää naisväen ja siirsi itsensä kylpyhuoneeseen. "Ammm..." "Äiti, mitä itä tekee?" Elyon kyseli yllättyneenä äidiltään. "Meditoi, ja näköjään säikyttelee meitä" Denyah vastasi hymyillen.



"Minäkin haluan medidoida!" Elyon totesi.



Kuinka ollakkaan, pian olikin jo Elyonin aika kasvaa lapseksi. "Oi, aika rientää niin nopeasti..." Leo herkisteli kakun ääressä.



"No niin, Elyon!" Denyah sanoi hätistettyään Leon kauemmaksi kynttilöistä. "Toivo jotakin, olet jo melkein neljä vuotta!"



Koko perhe siirtyi kauemmaksi kannustamaan Elyonia. "Ooh!" Elyon henkäisi.




Elyonista kasvoi aika mielenkiintoisen näköinen tyttö (: Pyöreät kasvot edelleen, ja Leon silmät ja kulmat. No, hyvä nenä sentään edelleen... Elyonista ei kyllä taida tulla perijää, tympeä katse nimittäin.


Siinä oli tämä osa, pahoittelen vielä kuvien laatua ja tarinan kökköisyyttä loppuosassa. Kuten taisin ensimmäisen osan kommenteissa sanoa, jatkan tätä legacya varmaankin vain viidenteen sukupolveen asti.

Denyah Ezell seisoi yksin suuren tontin laidassa. "Kuinka tämä näin iso on?" hän hämmästeli "luulin ostaneeni pienen tontin johon voisin rakentaa unelmien taloni".



Unelmien talo taitaa jäädä tällä hetkellä haaveeksi. Denyahin rahat nimittäin riittivät vain tähän pieneen rakennelmaan tontin laitaan, suihku ja wc-pönttökin piti sijoittaa mökin taakse piiloon ohikulkijoiden katseilta.



Loput rahat hän käytti jääkaapinsa täyttämiseen, tosin yllättäen sieltä ei löydy muuta kuin pitsoja ja valmisaterioita.



Öisin hän tykkäsi maalata. "Miten se inspis tuleekin aina yöllä..." hän harmitteli.



Samaisena yönä hän heräsi painajaiseensa jossa ulosottomies jahtasi häntä pensseli kädessään. "Miten pystyn maksamaan laskut jollei ole työtä eikä miestä joka töissä kävisi?" hän ajatteli kauhuissaan.



Seuraavana aamuna hän saikin työpaikan kampanjatyöntekijänä ja lähti nuhjuisen auton kyydissä töihin, kuitenkin varmana että ylenisi heti samaisena päivänä.



Heti iltapäivällä hän muikistelikin suutaan ylennyksen johdosta.



Ylennyksen mukana saamillaan rahoillaan hän osti seuraavana päivänä uuden asukokonaisuuden.



Päivällä hän oli kovin suruissaan, eikä erään koiran kaataman roskiksen haju auttanut Denyahin mielipahaa. Hänet oli nimittäin alennettu takaisin kampanjatyöntekijäksi huonon työpanoksen johdosta.


Hän lähti ostarille viettämään surullisena aikaansa.



Aluksi hän kuitenkin kokeili rullaluistelua, mutta luopui tästä kaaduttuaan kymmenisen kertaa.



"Riittäisivätköhän rahat uuteen kampaukseen" hän mietiskeli ja päätyi kieltävään vastaukseen.



Hän siirtyikin muuan diskoon flipperiä pelailemaan.



"Arvaa mitän Irina, sain uuden ennätyksen äsken flipperillä!" Irinaa ei Denyahin puuhat kuitenkaan näyttäneet kiinnostavan.



"Onko sulla jo mies?" hän kyseli Irinalta saaden vastaukseksi vain myöntävää muminaa.



Masentuneena siitä että hän oli ainut tietämänsä sinkku, hän uskaltautui maistamaan muuan juomaa jota löytyi nurkasta. "Tulipa hyvä olo!" hän huudahti.



Hyvä olo haihtui kuitenkin pian.



Denyah tunsi pyörtyvänsä.



Herättyään ja palattuaan kotiin hän yritti nälissään lämmittää valmisterian, huonolla menestyksellä. "Miten ihmeessä selviän tästä, sain melkein potkut eikä minulla ole miestä jota rakastaa?" Seuraavana päivänä hän ilmoitti töihin olevansa sairaana koska ei kestänyt mennä sinä päivänä töihin.



Puhelimeen tekaistun köhinän ansiosta hän törmäsi unelmiensa mieheen Leoon, joka käveli sinä päivänä hänen kotinsa editse.



Sinä iltana he katselivat tähtiä yhdessä tien reunassa. Denyah henkäisi monen Leon hylkäämän romanttisen yrityksen jälkeen maagiset sanat, jotka kuullessaan Leokin lämpeni Denyahille. "Minä rakastan sinua."



Tämän seurauksen he vaihtoivat ensimmäisen suudelmansa jonka jälkeen Leo muutti Denyahin luo.



He rakensivat tämän pienen mutta vastustamattoman talon Denyahin kotteron tilalle.



Uuden lookin jälkeen Leo näytti Denyahista vastustamattomalta. "Oi, minä rakastan punapäitä! Ja olet niin viisaskin..." hän flirttaili. Mahdollisista tulevista lapsista tulee arvatakseni punapäitä.




Leo todellakin on viisas (ja taidokas). Hänellä on lähes kaikki taidot täynnä ja mukanaan hän toi 15 000 $.



Sinä iltana tapahtui jotakin makkarin puolella...



Ja myöhemmin Denyah tunsi outoa pahoinvointia. Hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin...



...mennä naimisiin! Leo ja Denyah tahtoivat välttämättä pitää häänsä heti Denyahin kosinnan jälkeen ensimmäisenä talvi-iltana. Niin sai alkunsa Ezellin suku, aloittajinaan Denyah ja Leo Ezell.


Tässä ensimmäinen osa, laittakaas kommenttia :>